Kanaleipää päivälliseksi vai iltapalaksi?

Kanaleipä koottuna

Tämän päivän ruokailut eivät ehkä menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Alkuperäinen ajatus oli syödä jotain kivaa ja ehkä hienompaakin, juoda hyvää valkoviiniä ja nauttia. Kaksi viimeistä toteutui eikä ruoassa valittamista ollut, ei nyt vaan sattunut oikein kaapissa olemaan mitään ja piti mennä sillä, mitä oli.

Alkuruoaksi korkattiin joulupukin toiselle talouden osapuolelle tuomat etanapannut. Joulu"pukilla" oli oma lehmä ojassa niitä hankkiessa, lahja kun sattui allekirjoittaneen suunnalta olemaan lähtöisin. Kaksi kuuden etanan pannua Emile Henryltä (ihan perus valkoiset) ja liittyipä lahjaan lupauskin tehdä etanoita noilla pannuilla. Emile Henryn pannuissa on muuten kolmen vuoden takuu, aivan loistava yksityiskohta!

Mikäs siis sen parempaa kuin lauantai-illan ratoksi vääntää Aurajuusto-persilja-valkosipulivoita ja tehdä etanoita. Ohje oli tällä kertaa Pastanjauhajien ja kuten arvata saattaa, onnistuivat etanat loistavasti, Pastanjauhajat on kuitenkin yksi luottoblogeistani, josta ruokia on tehty aiemminkin loistavalla menestyksellä! Seuraavaksi kerraksi painan mieleeni, etten laita voita ihan niiiin paljoa pannuihin, voi kun ei pysynyt pelkästään pannulla vaan hiipi myös hieman uunin pohjaa (ja sittemmin alle laitettua uunipannua) kohti!

Etanat tarjottiin itse tehdyn leivän ja espanjalaisen valkoviinin (Freixenetin Mia, oikein hyvää vaikkakin puolimakeaa mutta toimi tasapainottamassa suolaisia etanoita) kanssa. Kuten arvata saattaa, etanapannu ja useampi viipale leipää saivat aikaan sen, että nälkä ei ollut sen jälkeen enää lainkaan. Päivällisen pääruoka jäi siis syömättä!


Iltaa kohti nälkä kuitenkin palasi ja jo kertaalleen pakastetut kanafileet kaipasivat paistamista, joten pannu kuumaksi! Lorautin pannulle hieman rypsiöljyä ja paistoin ohuita kanafileitä kunnes olivat kypsiä, maustaen ne suolaripauksella. Kanojen paistamisen (ja pannulta pois siirtämisen) jälkeen pannulle pääsivät ihan lyhyeksi hetkeksi lämmittelemään leivät. Olin eilen leiponut lähinnä patongin muotoista leipää, josta leikkasin molemmille noin 10cm palat ja halkaisin ne. Leivät saivat lämpöä ja hieman rapeutta kuumalla pannulla.

Leivät koottiin voileipätyyliin. Voidellulle leivälle laitettiin pari viipaletta juustoa (meidän tapauksessamme Salaneuvos Goudaa), kanaa ja päälle loraus Felixin Amerikan kastiketta, sitä valkosipuliversiota. Harvoin olen välittänyt noista valmiskastikkeista, mutta tämä on melko valkosipulista ja hyvää! Väriä antamaan olisi toki voinut heittää persiljaa, mutta se jäi, joten värikästä ruoasta ei saanut. Salaatti, tomaatti, kurkku tai melkeinpä mikä tahansa muukin olisi toki tehnyt leivästä vielä parempaa, mutta niitä ei nyt Joulun reissujen jäljiltä löytynyt kaapista, joten näillä mentiin.

Lopuksi vielä arvot määristä noihin kanaleipiin.


Kanaleivät (kahdelle)
2 x 10 cm palaa patonkia tai muuta leipää
4 kanafileetä
juustoa (esim Gouda, meillä Salaneuvos)
valkosipulikastiketta
voita tai margariinia
suolaa
rypsiöljyä paistamiseen