Kanaleipää päivälliseksi vai iltapalaksi?

Kanaleipä koottuna

Tämän päivän ruokailut eivät ehkä menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Alkuperäinen ajatus oli syödä jotain kivaa ja ehkä hienompaakin, juoda hyvää valkoviiniä ja nauttia. Kaksi viimeistä toteutui eikä ruoassa valittamista ollut, ei nyt vaan sattunut oikein kaapissa olemaan mitään ja piti mennä sillä, mitä oli.

Alkuruoaksi korkattiin joulupukin toiselle talouden osapuolelle tuomat etanapannut. Joulu"pukilla" oli oma lehmä ojassa niitä hankkiessa, lahja kun sattui allekirjoittaneen suunnalta olemaan lähtöisin. Kaksi kuuden etanan pannua Emile Henryltä (ihan perus valkoiset) ja liittyipä lahjaan lupauskin tehdä etanoita noilla pannuilla. Emile Henryn pannuissa on muuten kolmen vuoden takuu, aivan loistava yksityiskohta!

Mikäs siis sen parempaa kuin lauantai-illan ratoksi vääntää Aurajuusto-persilja-valkosipulivoita ja tehdä etanoita. Ohje oli tällä kertaa Pastanjauhajien ja kuten arvata saattaa, onnistuivat etanat loistavasti, Pastanjauhajat on kuitenkin yksi luottoblogeistani, josta ruokia on tehty aiemminkin loistavalla menestyksellä! Seuraavaksi kerraksi painan mieleeni, etten laita voita ihan niiiin paljoa pannuihin, voi kun ei pysynyt pelkästään pannulla vaan hiipi myös hieman uunin pohjaa (ja sittemmin alle laitettua uunipannua) kohti!

Etanat tarjottiin itse tehdyn leivän ja espanjalaisen valkoviinin (Freixenetin Mia, oikein hyvää vaikkakin puolimakeaa mutta toimi tasapainottamassa suolaisia etanoita) kanssa. Kuten arvata saattaa, etanapannu ja useampi viipale leipää saivat aikaan sen, että nälkä ei ollut sen jälkeen enää lainkaan. Päivällisen pääruoka jäi siis syömättä!


Iltaa kohti nälkä kuitenkin palasi ja jo kertaalleen pakastetut kanafileet kaipasivat paistamista, joten pannu kuumaksi! Lorautin pannulle hieman rypsiöljyä ja paistoin ohuita kanafileitä kunnes olivat kypsiä, maustaen ne suolaripauksella. Kanojen paistamisen (ja pannulta pois siirtämisen) jälkeen pannulle pääsivät ihan lyhyeksi hetkeksi lämmittelemään leivät. Olin eilen leiponut lähinnä patongin muotoista leipää, josta leikkasin molemmille noin 10cm palat ja halkaisin ne. Leivät saivat lämpöä ja hieman rapeutta kuumalla pannulla.

Leivät koottiin voileipätyyliin. Voidellulle leivälle laitettiin pari viipaletta juustoa (meidän tapauksessamme Salaneuvos Goudaa), kanaa ja päälle loraus Felixin Amerikan kastiketta, sitä valkosipuliversiota. Harvoin olen välittänyt noista valmiskastikkeista, mutta tämä on melko valkosipulista ja hyvää! Väriä antamaan olisi toki voinut heittää persiljaa, mutta se jäi, joten värikästä ruoasta ei saanut. Salaatti, tomaatti, kurkku tai melkeinpä mikä tahansa muukin olisi toki tehnyt leivästä vielä parempaa, mutta niitä ei nyt Joulun reissujen jäljiltä löytynyt kaapista, joten näillä mentiin.

Lopuksi vielä arvot määristä noihin kanaleipiin.


Kanaleivät (kahdelle)
2 x 10 cm palaa patonkia tai muuta leipää
4 kanafileetä
juustoa (esim Gouda, meillä Salaneuvos)
valkosipulikastiketta
voita tai margariinia
suolaa
rypsiöljyä paistamiseen

Joulutunnelmallista siikaa ja muuta

Sitruunamarinoitu siika päivää ennen tarjoilua,  oliivit ja persilja puuttuivat vielä

Joulutunnelma alkaa tässä taloudessa olla jo melko hyvin saavutettu. Tämä päivä on maattu sohvalla, pelattu pelejä (erilaisilla koneilla), käyty kävelyllä ja viime hetken stressittömällä kauppareissulla, syöty pizzaa ja tehty ruokaa huomista varten. Monena vuonna valmistamiini jouluruokiini on kuulunut ainoastaan piparkakkutaikina sekä joulutorttutaikina. Muut ovat hoitaneet leipomiset ja muut ruoat. Yhtenä tai kahtena vuonna olen tehnyt imellettyä perunalaatikkoa (Mysi Lahtisen tapaan) ja parina viime vuonna lanttulaatikkoa, joka ei ole imellettyä.

Tämä vuosi on poikkeuksellinen. Emme vietä Joulua sisareni ja hänen miehensä kanssa samassa paikassa (he ovat reissussa). Sen sijaan äidilleni tulevat minun ja avopuolisoni lisäksi Jouluaattona myös avoppini, joka tosin saapui jo muutama päivä sitten. Avoppi on meidän Joulua viettämässä ensimmäistä kertaa, mutta toivottavasti ei viimeistä!

Meidän perinteemme ovat ehkä erikoisia, mutta ruokalista on Jouluna melko tavanomainen. Muutama poikkeus tietysti löytyy. Aamupäivästä, joulukuusen koristelun jälkeen, syömme yleensä riisipuuroa ja juomme kahvia. Päivällinen alkaa aina äitini glögillä, jonka jälkeen seuraa ensin kalapöytä ja sitten lämpimät ruoat. Kalapöytään meillä kuuluu perinteisesti silli, graavattu lohi (äitini graavaama) sekä sitruunamarinoitu siika. Rosollia ja keitettyjä perunoita on myös tarjolla. Sitruunamarinoidun siian on perinteisesti valmistanut sisareni, tänä vuonna vastuu jäi minulle ja ainakin se vaikuttaa varsin lupaavalat!

Lämpimiin ruokiin meillä kuuluu kinkku, joka tosin on kylmä ja palvattu (ei siis itse paistettu), perunalaatikko ja lanttulaatikko. Joinain vuosina tarjolla on ollut herneitä, usein ne unohtuvat. Vielä muutama vuosi sitten tarjolla oli myös lämpimiä luumuja, mutta niitä ei kukaan ole kaivannut, joten niitä ei myöskään ole viime vuosina ollut. Myös pääruoan kanssa on tarjolla rosollia, se kun sattuu olemaan minun lempiruokani Jouluruoista. Jälkiruoaksi on ollut jonkinlainen hyydyke, usein luumusta valmistettu mutta toisinaan myös vadelmasta.

Joulupöydässämme perinteenä on ollut se, että ruoat, joista kukaan ei pidä, jätetään pois. Toisaalta, pöytään on tuotu uusia ruokia (kuten sitruunamarinoitu siika jo useampi vuosi sitten) helposti, mikäli niin on kaivattu tai on tullut hyviä ideoita. Tänä vuonna uutuutena pöydässä tulee olemaan pippurimaustettu makrillli sekä porkkanalaatikko, avomieheni ansiosta. Tänään olenkin siis paistanut paitsi lanttulaatikko, myös porkkanalaatikkoa. Jälkimmäinen valmistui Sauvajyväsen ohjeella. Maistamaan en tietenkään ole päässyt muuta kuin ennen kuin laatikko hyppäsi uuniin, mutta ainakin silloin oli varsin hyvän makuista. Lopullinen tuomio tullee huomenna.

Alla kuitenkin vielä sitruunamarinoidun siian ohje. Koska siikaa ei ole vielä tarjoiltu ja koska hän matkustaa huomenna äitini luo, on hän tällä hetkellä jääkaapissa rumassa muovikipossa. Alkuperäinen idea tehdä nätissä lasikulhossa muuttui, kun tajusin, ettei kulho ole läheskään tarpeeksi suuri. Kuva siis saattaa tulla Joulun jälkeen, mikäli muistan Joulupöydässä kuvan napata! Resepti siis tullut siskoltani, joka on reseptin "jostain" löytänyt, joskus.


Sitruunamarinoitu siika

400 g siikafilettä 1 cm viipaleina
3 sitruunan mehu
2 tl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
4 tomaattia kuorittuina, siemenet poistettuna ja pieninä kuutioina
jauhettua mustapippuria, suolaa

Persiljaa
vihreitä oliiveja viipaleina

Laita kalaviipaleet kulhoon ja kaada päälle sitruunamehu ja öljy. Anna maustua jääkaapissa noin 6 tuntia välillä sekoittaen.

Sekoita sipuli, valkosipuli ja tomaatti kalan joukkoon. Itse en kuorinut tai poistanut siemeniä eikä kuulemma siskonikaan ole koskaan niin tehnyt. Anna maustua jääkaapissa vielä 6-12 h välillä varovasti sekoittaen

Mausta marinoitu kala mustapippurilla ja suolalla. Tarjoa viileänä persiljalla ja oliiveilla koristeltuna.

Reseptihän ei ole erityisen jouluinen, mutta meillä se jostain syystä kuuluu vain ja ainoastaan Joulupöytään, joten tällä mennään. Siian hain Kauppahallista ja hyvää siikaa onkin! Pyysin myös hallissa, että poistavat nahan, jolloin viipalointi helpottui. Leikkasin siian kerran pitkittäin ja noin sentin viipaleiksi poikittain, uskoisin siskonikin tehneen juuri niin. Laitoin siian marinoitumaan lauantaina illalla, sunnuntaina alkuillasta lykkäsin mukaan sipulit ja tomaatit. Tämä resepti vie siis aika paljon aikaa, mutta on ehdottomasti sen arvoista!

Kartsi ja Kartsin Partsi toivottavat kaikille oikein lämmintä ja rentouttavaa Joulua!

Lucian piparkakut ja perinteitä

Joulupossuja!

Pohdin josko olisin jättänyt tämän postauksen torstaihin, Lucian päivään, mutta koska aikaa on nyt, postauskin tulee nyt.

Piparkakkuperinteemme lähtee jo lapsuudestani tai mahdollisesti isosiskoni lapsuudesta. Isoäitimme, äidinäiti, joka asui toisella paikkakunnalla, leipoi taikinan ja toi sen Itsenäisyyspäivän tienoilla luoksemme ja me, lapset ja äiti, leivoimme. Kun olimme pieniä, äitini koristeli piparkakut. Sittemmin isoäitini saavuttaessa vanhemman iän ja lopulta poistuttua manan maille, minä jatkoin taikinantekoa. Tämä siis joskus 90-luvun lopulla. Siitä asti vuosittain olen tehnyt meille piparkakkutaikinan (yhtä vuotta lukuun ottamatta, kun olin ennen Joulua ulkomailla pidemmän pätkän, tällöin lankoni teki taikinan) ja Itsenäisyyspäivän aikoihin olemme piparkakut leiponeet. Viime vuosina olen osallistunut piparkakkujen leipomiseen ainoastaan paikallaololla, osittain tilanpuutteen ja osittain kiinnostuksen puutteen vuoksi. Äitini ja siskoni ovat siis nämäkin piparkakut kaulineet ja leikanneet, äitini on ne meidän avustamana paistanut.

Koristeluvastuu siirtyi jo melko nuorena minulle. En tiedä miksi. Aluksi se oli kai omaa uteliaisuutta: halusin tietää osaisinko. Visuaalisen taiteellisia lahjoja ei tähän päähän ole juurikaan suotu, mutta jonkinlainen tarkkuus kuitenkin. Eikä meidän koristeluissa ole kamalasti muuta keskeistä ole kuin se, että jokaisella piparkakulla on reilusti sokerikuorrutetta. Kuorrute tehdään aina itse ja aina samalla reseptillä, joka sekin taitaa olla isoäitini peruja. Isän puolen isoäiti sen sijaan teki kuorrutteen eri reseptillä, sitä en kuitenkaan ole koskaan kokeillut, jostain syystä!

Miksi sitten Lucian piparkakut? Sitä en todellakaan tiedä. Äitini vanhemmat ja heidän sukunsa on Savosta, ei todellakaan Ruotsin rajalta tai edes suomenruotsalaiselta alueelta, mikä voisi selittää selkeän Ruotsi-viittauksen. Lucian piparkakut ovat siitä erilaisia, että niiden mausteina ovat vain neilikka ja pomeranssinkuori. "Inkiväärikeksejä" ne eivät siis ole amerikkalaisen "gingerbread cookiesien" merkityksessä. Niissä ei myöskään ole minkäänlaista pippuria, joten eipä ruotsin "pepparkaka" ole myöskään lähellä näitä, vaikka "piparkakku" sanana ruotsista toki tuleekin ja viittaa nimenomaan pippurikakkuun.

Meillä on muutama perinne piparkakkujen muotoihin. Näistä oleellisin on ns. nimikkopipari. Jokainen perheemme jäsen ja monet ystävätkin saavatkin jouluna nimetyn piparkakun, johon on siis kuorrutteella kirjoitettu ko. henkilön nimi. En ole ihan varma mahtaako tämä perinne olla lähtöisin peräti isäni puolelta, mutta mukava perinne se on. Alunperin muottina nimikoille on ollut eräänlainen joulupossu, joka muistutti mielestämme enemmän virtahepoa eli erittäin pyöreä kärsä eikä varsinaisesti saparoa. Kyseisen muotin rikkoutuessa ajan saatossa vaihdoimme nimikot perinteisempään isohkoon possuun. Sittemmin, Muumi-muottien tullessa markkinoille, Muumi-fani-perheessämme on siirrytty tekemään joulu-Muumit jokaiselle. Nimikkojen lisäksi meillä on perinteisiä piparkakkuja, pieniä possuja, pienehköjä luita, enkeleitä, kelloja, käpyjä, sydämiä ja palapelin paloja. Uusimmat hankinnat ovat kissamuotti (Kartsinpartsilan kahden kissan vuoksi, tietysti) sekä pienen pieni tähti. Pieniä tehdään aina eniten, suurempia aina vähiten. Kuorruttamatta jätetään osa, koska sinihomejuusto (eli meillä yleensä Aura) ja piparkakku ovat niin ihana yhdistelmä! Piparkakkujen muodoilla on siis funktionsa!

Lucian piparkakut
400 g siirappia (n. 3 dl)
400 g voita tai margariinia
400 g sokeria (n. 4,75 dl)
3 munaa
1 rkl hienonnettua neilikkaa
1 rkl hienonnettua pomeranssinkuorta
1 rkl soodaa
1 1/4 kg vehnäjauhoja (n. 14-18 dl)

Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat sähkövatkaimella. Vaahdota toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella. Lämmitä siirappi ja sokeri suuressa kattilassa. Kun sokeri on sulanut ja seos on melko tasaista, vaahdota seos. Lisää seokseen munat, voivaahto, mausteet, jauhoihin sekoitettu sooda sekä jauhot. Lisää jauhoja vähitellen kunnes koostumus on sopivaa.

Taikinan pitää olla melko jämäkkää, mutta se kannattaa mieluiten jättää hieman pehmeäksi kuin tehdä liian kovaksi. Itse laitoin tänä vuonna muistaakseni 17 dl jauhoja, mutta jauhojen määrä toki riippuu kananmunien koosta sekä aineiden mittaustarkkuudesta.

Anna taikinan seistä jääkaapissa yön yli tai pari päivää. Taikina pakastuu myös hyvin. Kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi levyksi ja leikkaa taikinasta muotilla piparkakkuja. Aseta piparkakut leivinpaperin päälle, uunipelille. Paista noin 200-225 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Me teimme tänä vuonna muka ohuempia piparkakkuja, joten uunin lämpö oli 200 astetta ja paistoaika 5 minuuttia, piparkakkujen koosta riippuen. Paksummat piparkakut tykkäävät lämpimämmästä eli 225 asteesta ja 7 minuutista, mutta tämä on uunikohtaista.

Perinteinen sokerikuorrute
1 kananmunan valkuainen
tomusokeria

Erottele valkuainen ja keltuainen, laita valkuainen esimerkiksi syvälle lautaselle (keltuaisella voit tehdä mitä haluat). Lisää joukkoon tomusokeria huolella sekoittaen. Kuorrute on valmista, kun se on valkoista ja piparkakun päälle kokeeksi ohuena nauhana valutettu kuorrute ei leviä juurikaan. Kovemmasta kuorrutteesta saa nätimpiä, pehmeämpi on kevyempi kuorruttaa. Kaada kuorrute siihen tarkoitettuun pussiin tai ihan pakastuspussiin. Me laitamme pussin puolen litran kapeaan ja korkeaan mittaan ja käännämme pussin reunat mitan suun ympärille kaatamisen helpottamiseksi. Leikkaa pussin kulmaan (tai siihen pursotusosaan, mikäli käytät "oikeita" pursotuspusseja) pieni reikä. Itse pidän siitä, että reikä on alussa oikeasti aika pieni, koska se yleensä venyy kuorrutuksen aikana. Reikää on myös aina helppo suurentaa mutta pienentää sitä ei voi! Kuorruta piparkakut haluamallasi tavalla. Mikäli tapoihin kuuluu, ripottele päälle makeisia tai strösseleitä, meillä näin ei koskaan tehdä. Anna kuorrutteen kuivua seuraavaan päivään. Paksumpi kuorrute kuivuu nopeammin kuin löysempi, meillä piparkakut seisovat pöydällä yön yli.

Itsenäisyyspäivän ruokaähky

Uunilohi tulleena juuri uunista

Itsenäisyyspäivä vierähti ohi melkoista vauhtia, mutta onneksi suurimman osan päivästä sain viettää kotona, sohvalla löhöten. Ollut kovin kiireinen syksy, joten vapaapäivä arjen keskellä oli enemmän kuin tervetullut. Päivällä kävin äitini luona leipomassa piparkakkuja (asiasta lisää myöhemmin) ja kotona olin päättänyt valmistaa aterian, jossa olisi talouden molempien kaksijalkaisten yhtä lempiruoista: uunilohta. Lisänä perunamuusia ja salaattia.

Uunilohi
lohta (meillä norjanlohta n. 400 grammaa kahdelle)
sitruunapippuria
(valkopippuria)
suolaa
valkosipulituorejuustoa (esim Creme Bonjour, "pikkupurkki")
kermaa

Laita lohi uunivuokaan, itsellä keraaminen uunipata. Tarkista, ettei lohessa ole ruotoja, pystyruodot saa näppärästi pois siihen tarkoitetuilla pihdeillä tai ihan perus pinseteillä. Meidän lohipalasta löytyi yksi (1) ruoto. Ripottele lohen päälle maltillisesti suolaa, sillä myös sitruunapippurissa on suolaa! Ripottele päälle myös sitruunapippuria. Mausteet ovat makukysymys. Myös valkopippuria voi lisätä. Levitä päälle tuorejuusto reiluksi kerrokseksi. Itse käytin 400 gramman loheen noin 2/3 Creme Bonjour -purkkia (niitä pieniä). Lorauta päälle kermaa maun mukaan. Itse laitoin tällä kertaa melko vähän, usein laittanut koko purkinkin.

Paista noin 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Lohi on siitä hyvä, että mielestäni ylikypsänäkin se on hyvää. Itse pidän lohesta eniten mediumina, mutta uunilohen kuuluu olla kyllä hyvin kypsä. Sinä aikana, kun lohi on uunissa, on hyvää aikaa tehdää muut lisukkeet.

Perunamuusi (kahdelle)
500 g yleisperunaa
2 rkl voita
1-2 dl kermaa
suolaa

Pese (ja kuori) perunat. Meillä kuoriminen jää usein väliin, onhan kuoressa kaikki parhaat ravintoaineet! Tämän vuoksi muusi ei ole kauhean kaunista, joten vieraille tarjottava muusi tehdään ehdottomasti kuorituista perunoista. Keitä perunat mieluiten vaikka hieman ylikypsiksi suolatussa vedessä. Kun perunat alkavat halkeilla tai ovat ainakin muuten kypsiä, käännä lämpö pois ja kaada keitinvesi pois. Perunoita ei kannata valuttaa aivan kuiviksi, pieni määrä keitinvettä auttaa mielestäni muusin teossa hyvinkin. Survo perunasurvimella (tai sauvasekoittimella tai vastaavalla) perunat muusiksi. Itse teen aina käsin survimella, koska me pidämme vähän karkeammasta muusista. Lisää joukkoon voi ja anna sen sulaa, samalla jatkaen survomista. Lisää sen jälkeen kermaa vähän kerrallaan, välillä sekoitellen, kunnes koostumus on mieluinen. Tässä kohdassa on todella vaikea sanoa tarkkoja määriä, koska määrät riippuvat halutun muusin koostumuksesta. Mausta suolalla.

Käytimme pitkään jauhoisia perunoita, kunnes erään kerran taisimme ostaa vahingossa yleisperunaa tai kaupassa ei jauhoisia perunoita ollut syystä tai toisesta. Toteamus oli, että yleisperunasta tulee paremman makuinen, vähemmän jauhoinen muusi. Kiinteää perunaa en muusiin käyttäisi, mutta yleisperuna on ehkä hieman makeampi kuin jauhoinen.

Lohen ja muusin rinnalla tarjosin salaattia, jossa oli ruukkusalaattia, jääsalaattia, miniluumutomaatteja sekä kurkkua. Varsin tavallinen salaatti siis, mutta toi mukavasti väriä annokseen, josta en tietenkään ehtinyt yhtäkään kuvaa ottaa. Taisi olla nälkä melkoinen! Ruoan kanssa nautittiin lasilliset aitoa shampanjaa, äitini Ranskasta tuomaa. Piccolo-pullo oli erittäin sopiva kahdelle ja kuiva shampanja sopi erittäin hyvin lohen kanssa.

Salaattia!

Linnan juhlien kanssa naposteltavaksi oli suunniteltuna vaikka mitä, mutta tässä vaiheessa oli jo kameran patterit varastettu muuhun käyttöön, joten kuvat jäi ottamatta. Perinteisillä mätileivillä aloitettiin eli paahtoleipää, smetanaa, kirjolohenmätiä, sipulia ja mustapippuria. Tämän jälkeen, kun presidenttipari siirtyi toiselle ovelle, oli tarjolla juustoja, viinirypäleitä, oliiveja sekä erilaisia keksejä (mukaan lukien samana päivänä leivottuja piparkakkuja) juustojen kanssa. Illalla kierimme sänkyyn, tuon ruokamäärän jälkeen ei ollut mahdollisuutta enää kävellä!

Glögikausi avattu!

Glögiä ja joulukoristeita

Oikeastaan avasimme glögikauden jo viime viikolla, mutta eipä tuo taida niin tarkkaa olla. Kuva on kuitenkin tältä päivältä.

Glögi kuuluu Jouluun ihan ehdottomasti. Talvisin tulee juotua myös paljon kaakaota, mutta glögiä vain jouluisin. Perheemme perinteinen glögi on melkoisen tiukkaa ja tehdään punaviiniin, mutta itse olen keitellyt ihan alkoholitonta lämmikettä. Tarkka "resepti" on toki aika hankala antaa, koska asiat menevät kattilaan fiilispohjalta, mutta jotain reseptintynkää olisi alla.

Glögi
Kokonaisia, kuivattuja neilikoita (n. 1 rkl)
Kokonaisia kademumman siemeniä (n. 1 rkl)
Kuivattua inkivääriä palana (1-2 palaa)
Kanelitanko
Mehutiivistettä (noin 1,5 dl/henkilö, riippuen mehusta)
Vettä

Kaada kattilaan mehutiiviste ja lisää mausteet. Itse en pidä valmiista mausteseoksista, joten olen ostanut mausteet erikseen. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä mahdollisimman pitkään. Mausteliemestä tulee sen parempi mitä pidempään se saa maustua. Itse taisin puolisen tuntia tuota keitellä. Kannattaa huomioida, että mehu oikeasti keittyy kasaan hieman, joten kannattaa varata ehkä hieman enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Meillä sattui olemaan mustikka-mansikka sekamehutiivistettä, mustaviinimarja tai punaherukka toki yleisin.

Keitä vettä vedenkeittimellä. Kaada kuuma mausteliemi teesiiviliän läpi mukeihin. Lisää kuuma vesi. Tarjoile rusinoiden, manteleiden ja/tai hasselpähkinöiden kanssa, oman maun mukaan. Meillä oli rusinoita ja manteleita, hasselpähkinöitä kun allekirjoittanut ei kykene syömään.