10. joulukuuta 2012

Lucian piparkakut ja perinteitä

Joulupossuja!
Pohdin josko olisin jättänyt tämän postauksen torstaihin, Lucian päivään, mutta koska aikaa on nyt, postauskin tulee nyt.

Piparkakkuperinteemme lähtee jo lapsuudestani tai mahdollisesti isosiskoni lapsuudesta. Isoäitimme, äidinäiti, joka asui toisella paikkakunnalla, leipoi taikinan ja toi sen Itsenäisyyspäivän tienoilla luoksemme ja me, lapset ja äiti, leivoimme. Kun olimme pieniä, äitini koristeli piparkakut. Sittemmin isoäitini saavuttaessa vanhemman iän ja lopulta poistuttua manan maille, minä jatkoin taikinantekoa. Tämä siis joskus 90-luvun lopulla. Siitä asti vuosittain olen tehnyt meille piparkakkutaikinan (yhtä vuotta lukuun ottamatta, kun olin ennen Joulua ulkomailla pidemmän pätkän, tällöin lankoni teki taikinan) ja Itsenäisyyspäivän aikoihin olemme piparkakut leiponeet. Viime vuosina olen osallistunut piparkakkujen leipomiseen ainoastaan paikallaololla, osittain tilanpuutteen ja osittain kiinnostuksen puutteen vuoksi. Äitini ja siskoni ovat siis nämäkin piparkakut kaulineet ja leikanneet, äitini on ne meidän avustamana paistanut.

Koristeluvastuu siirtyi jo melko nuorena minulle. En tiedä miksi. Aluksi se oli kai omaa uteliaisuutta: halusin tietää osaisinko. Visuaalisen taiteellisia lahjoja ei tähän päähän ole juurikaan suotu, mutta jonkinlainen tarkkuus kuitenkin. Eikä meidän koristeluissa ole kamalasti muuta keskeistä ole kuin se, että jokaisella piparkakulla on reilusti sokerikuorrutetta. Kuorrute tehdään aina itse ja aina samalla reseptillä, joka sekin taitaa olla isoäitini peruja. Isän puolen isoäiti sen sijaan teki kuorrutteen eri reseptillä, sitä en kuitenkaan ole koskaan kokeillut, jostain syystä!

Miksi sitten Lucian piparkakut? Sitä en todellakaan tiedä. Äitini vanhemmat ja heidän sukunsa on Savosta, ei todellakaan Ruotsin rajalta tai edes suomenruotsalaiselta alueelta, mikä voisi selittää selkeän Ruotsi-viittauksen. Lucian piparkakut ovat siitä erilaisia, että niiden mausteina ovat vain neilikka ja pomeranssinkuori. "Inkiväärikeksejä" ne eivät siis ole amerikkalaisen "gingerbread cookiesien" merkityksessä. Niissä ei myöskään ole minkäänlaista pippuria, joten eipä ruotsin "pepparkaka" ole myöskään lähellä näitä, vaikka "piparkakku" sanana ruotsista toki tuleekin ja viittaa nimenomaan pippurikakkuun.

Meillä on muutama perinne piparkakkujen muotoihin. Näistä oleellisin on ns. nimikkopipari. Jokainen perheemme jäsen ja monet ystävätkin saavatkin jouluna nimetyn piparkakun, johon on siis kuorrutteella kirjoitettu ko. henkilön nimi. En ole ihan varma mahtaako tämä perinne olla lähtöisin peräti isäni puolelta, mutta mukava perinne se on. Alunperin muottina nimikoille on ollut eräänlainen joulupossu, joka muistutti mielestämme enemmän virtahepoa eli erittäin pyöreä kärsä eikä varsinaisesti saparoa. Kyseisen muotin rikkoutuessa ajan saatossa vaihdoimme nimikot perinteisempään isohkoon possuun. Sittemmin, Muumi-muottien tullessa markkinoille, Muumi-fani-perheessämme on siirrytty tekemään joulu-Muumit jokaiselle. Nimikkojen lisäksi meillä on perinteisiä piparkakkuja, pieniä possuja, pienehköjä luita, enkeleitä, kelloja, käpyjä, sydämiä ja palapelin paloja. Uusimmat hankinnat ovat kissamuotti (Kartsinpartsilan kahden kissan vuoksi, tietysti) sekä pienen pieni tähti. Pieniä tehdään aina eniten, suurempia aina vähiten. Kuorruttamatta jätetään osa, koska sinihomejuusto (eli meillä yleensä Aura) ja piparkakku ovat niin ihana yhdistelmä! Piparkakkujen muodoilla on siis funktionsa!

Lucian piparkakut
400 g siirappia (n. 3 dl)
400 g voita tai margariinia
400 g sokeria (n. 4,75 dl)
3 munaa
1 rkl hienonnettua neilikkaa
1 rkl hienonnettua pomeranssinkuorta
1 rkl soodaa
1 1/4 kg vehnäjauhoja (n. 14-18 dl)

Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat sähkövatkaimella. Vaahdota toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella. Lämmitä siirappi ja sokeri suuressa kattilassa. Kun sokeri on sulanut ja seos on melko tasaista, vaahdota seos. Lisää seokseen munat, voivaahto, mausteet, jauhoihin sekoitettu sooda sekä jauhot. Lisää jauhoja vähitellen kunnes koostumus on sopivaa.

Taikinan pitää olla melko jämäkkää, mutta se kannattaa mieluiten jättää hieman pehmeäksi kuin tehdä liian kovaksi. Itse laitoin tänä vuonna muistaakseni 17 dl jauhoja, mutta jauhojen määrä toki riippuu kananmunien koosta sekä aineiden mittaustarkkuudesta.

Anna taikinan seistä jääkaapissa yön yli tai pari päivää. Taikina pakastuu myös hyvin. Kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi levyksi ja leikkaa taikinasta muotilla piparkakkuja. Aseta piparkakut leivinpaperin päälle, uunipelille. Paista noin 200-225 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Me teimme tänä vuonna muka ohuempia piparkakkuja, joten uunin lämpö oli 200 astetta ja paistoaika 5 minuuttia, piparkakkujen koosta riippuen. Paksummat piparkakut tykkäävät lämpimämmästä eli 225 asteesta ja 7 minuutista, mutta tämä on uunikohtaista.

Perinteinen sokerikuorrute
1 kananmunan valkuainen
tomusokeria

Erottele valkuainen ja keltuainen, laita valkuainen esimerkiksi syvälle lautaselle (keltuaisella voit tehdä mitä haluat). Lisää joukkoon tomusokeria huolella sekoittaen. Kuorrute on valmista, kun se on valkoista ja piparkakun päälle kokeeksi ohuena nauhana valutettu kuorrute ei leviä juurikaan. Kovemmasta kuorrutteesta saa nätimpiä, pehmeämpi on kevyempi kuorruttaa. Kaada kuorrute siihen tarkoitettuun pussiin tai ihan pakastuspussiin. Me laitamme pussin puolen litran kapeaan ja korkeaan mittaan ja käännämme pussin reunat mitan suun ympärille kaatamisen helpottamiseksi. Leikkaa pussin kulmaan (tai siihen pursotusosaan, mikäli käytät "oikeita" pursotuspusseja) pieni reikä. Itse pidän siitä, että reikä on alussa oikeasti aika pieni, koska se yleensä venyy kuorrutuksen aikana. Reikää on myös aina helppo suurentaa mutta pienentää sitä ei voi! Kuorruta piparkakut haluamallasi tavalla. Mikäli tapoihin kuuluu, ripottele päälle makeisia tai strösseleitä, meillä näin ei koskaan tehdä. Anna kuorrutteen kuivua seuraavaan päivään. Paksumpi kuorrute kuivuu nopeammin kuin löysempi, meillä piparkakut seisovat pöydällä yön yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti